Päivän pamaus

*pAm*

Pääsykokeet tehty jälleen

Tämä se on rankkaa hommaa, nimittäin yliopistoihin opiskelemaan hakeminen. Tai siis oli, itse kun olen jo valmistunut. Mutta taas tällä viikolla oli kova paikka todeta, onko oma nimi valittujen joukossa vai ei. Useammalla ei ollut kuin oli. Ja sitten taas vuosi ”jotain” ennenkuin pääsee yrittämään uudestaan sinne, mihin haluaa. Tai sitten ottaa paikan, mihin olisi päässyt, yleensä siis AMK-paikan.

Oikeastaan kaikki opiskeluun liittyvä kumuloituu noihin kokeisiin. Sitä ennen tehtävät kokeet ja systeemit eivät ole niinkään tärkeitä. Lukiosta saatava hyvä todistus toki auttaa asiaa, mutta pelkillä papereilla ei moneen paikkaan mennä, ja silloinkin pitäisi olla pelkkää suoraa ällää, harvemmalla on.

Lehdissä haastatellaan aina niitä, jotka pääsivät. Vaikka monenkin yrittämisen jälkeen. Joskus olisi asiallista haastatella myös niitä, jotka eivät päässeet. Mitä he päättivät tehdä? Eivät päässeet, vaikka hakivat kuinka monta kertaa! Voihan perkele! Mitä heille tapahtui?

Ja lopuksi kannattaa muistaa, että yliopiston tutkintokaan ei ole mikään vakuutus siitä, että saa hyvän työpaikan, tai työpaikkaa ollenkaan. Ja ne, jotka ryhtyvät yrittäjiksi, voivat porskuttaa pelkällä peruskoulutuksella ansioihin, joihin tässä maassa palkkatyöläinen ei pääse koskaan. Asiat eivät ole niin yksinkeraisia, ja erilaisia menestyspolkuja löytyy monia. Aina löytyy myös ihimisiä, jotka onnistuvat kusemaan elämänsä, vaikka lähtökohdat ja asiat olisivat kuinka kunnossa.

23.07.2009 Posted by | Koulutus, Yhteiskunta | Jätä kommentti

Liettuan homokammo

Liettuassa hyväksyttiin suht ellei jopa erittäin vanhoillinen laki, joka kieltää seksuaalivähemmistöistä kertomisen alaikäisille nuorille. Mitenköhän tätä käytännössä sovelletaan … vaikuttanee vain koulussa opetettaviin asioihin. Tosin ei kyllä omanakaan kouluaikana biologian tai terveystiedon tunneilla homoista pihahdettukaan, siis 90-luvulla. Ehkä nykyään on toisin?

Lain perusteet tuntuvat olevan kuitenkin aika vanhoilliset, ja takana good ol’ homokammoa. Jotenkin on aina ollut vaikeus ymmärtää ihmisiä, jotka homoja kammoavat. Eihän se ole heiltä pois. Ja etenkin heteromiehen näkökulmasta homoja saisi olla vaikka kuinka paljon, jäisipähän itselle naisia enemmän! Eikös nyt jokainen oikeustoimikelpoinen mieshenkilö saa tunkea moloaan mihin hyvänsä reikään tykkää, tai naiset olla ottamatta vastaan jos tykkää ja sakseilla mieluummin. Ei kai nämä ole valtion päätettävissä olevia asioita? Niin kauan kuin toinen osapuoli hyväksyy hinkkaamisen ja on samalla tasolla kuin toinen (tämä siis sulkee pois lapset ja eläimet), saa minun puolestani jokainen rakastaa vaikka omaa työrukkastaan niin paljon kuin sielu ja fysiikka sietää!

16.07.2009 Posted by | Koulutus, Politiikka, Yhteiskunta | Jätä kommentti

Venekortti?

Kerettiinpä jo uutiosoida, että oikeusministeri Brax haluaa isojen veneiden (mikä on iso vene?) kuljettajille ajokortin. No, näin ei ainakaan hesarin uutisen mukaan ole, vaan hän haluaa niiden kuljettajille koulutusta. Ok, parempi. Tämä venekortti-asia on rupsahtanut ilmoille muistaakseni aikaisemminkin, kun joku veneonnettomuus sattuu. Yleensä syynä alkoholi, ja siihen ei sitten venekortit auta jos tuhannen päreessä menee ruoriin ja kämmentää.

Mutta siinä on kyllä Brax oikeassa, että koulutusta olisi hyvä olla. Jokaiselle, joka liikkuu vähänkään suuremmalla vesistöllä millä hyvänsä vesiajoneuvolla. Vesiliikenteeseen liittyy niin monia maakravuille tuntemattomia ilmiöitä ja asioita, että niitä ei tule edes ajatelleeksi enennkuin on niihin perehtynyt. Tarkkailtavia asioita on paljone nemmän kuin maantieliikenteessä. Muita aluksia voi tulla mistä hyvänsä suunnasta, tuuli ja virtaus vaikuttavat veneen suuntaan, ja aavoilla alueilla voi helposti eksyä jos ei osaa navigoida kompassin, kartan, plotterin tai muiden apuvälineiden avulla. Karikoita pitää varoa. Lisäksi sade, ukkonen ja sumu ovat suuremmassa roolissa kuin maalla. Ja näiden lisäksi on vielä toki moninaiset vesiliikennessäännöt ja väylien merkit, jotka tulee osata.

Mutta onneksipa tähän koulutustarpeeseen on jo ratkaisu, ja on ollut jo pitkään. Nimittäin saaristolaivurin ja rannikkolaivurin tutkinnot. Näitä järjestävät venekerhot ja työväenopistot ympäri Suomen, ja ei hirveitä maksa. Saaristolaivurin tutkinnon suoritettuaan on jo paljon vahvemmilla eväillä varustettu vesille lähtiessään, ja vaikka ei kaikkea kurssista muistaisikaan, osaa kunnioittaa vesielementtiä liikenneympäristönä aivan eri tavalla, ja jo se vähentää halua alkaa koheltamaan älyttömästi.

15.07.2009 Posted by | Koulutus, Liikenne, Politiikka | Jätä kommentti

Jaa ylioppilas? Aha.

Ylhäinen oppilas se vasta onkin systeemi ja arvo. Kumman paljon siihen vielä liittyy glooriaa, vaikka itse tutkinnon arvo on nykyään aika surkea. Motivaatio suorittaa kolmen vuoden lukio on lähinnä saada sellaiset paperit, että pääsee yliopistoon. Taikka huonommassa tapauksessa ammattikorkeaan, näin perinteisesti ajateltuna.

Samalla tulee kerrattua yläasteen asioita. Vaativuustaso lisääntyy oikeastaan vain matematiikassa, jos siis ottaa pitkän matematiikan. Miettimään pistää tarvitaanko nykyisenkaltaista lukiota niin pitkänä, kun se ei itsessään valmista yhtään mihinkään. Mitä nyt lisää vähän yleistietoa. Eikö lukio voisi olla tiiviimpi, vaikkapa 2 vuotta. Tällöin opiskelijat pääsisivät nopeammin sille alalle, josta OIKEASTI alkaa olemaan jotain hyötyä jatkon kannalta.

Kun lukion on käyty ja johonkin päästy jatko-opiskelemaan, kukaan, siis KUKAAN ei opintoihin tai töihin liittyvissä asioissa koskaan kysele lukion arvosanojen tai minkään muunkaan sen aikaisen perään. AMK- tai yliopiston suorituksista saatetaan sentään kysellä, harvemmin tosin niistäkään.

Toisaalta tietysti opiskeluaika lukio mukaanlukien on hemmetin mukavaa ja leppoisaa aikaa. Hiukan keskimääräistä fiksumman ei Suomessa paljon tarvitse niiden eteen ponnistella, eikä sen keskimääräisenkään mitenkään kummoisesti. Voipi vaan olla, että samalla oppii liian helpolle, jos meinaa töihin siirtyä jossain vaiheessa… No, nyt meni OffTopic 🙂

Hyvää viikonloppua yli- ja muillekin oppilaille!

05.06.2009 Posted by | Koulutus, Yhteiskunta | Jätä kommentti